Rotuesittely


Harkitsetko kaukasiankoiraa?

KAUKASIANKOIRAN alkuperäinen tehtävä on ollut suojella karjalaumaa tunkeilijoilta ja petoeläimiltä kuten susilta. Nykyään kaukasiankoiraa käytetään yhä enemmän myös turkistarhojen, aidattujen teollisuusalueiden ja kiinteistöjen vartijana. Kaukasialainen on itsenäinen ja älykäs koira, joka reagoi uhkaavaan tilanteeseen oman harkintansa mukaisesti, ei ihmisen käskystä. Kaukasiankoiran reviiritietoisuus on vahva ja rodun yksilöt vartioivat perhettään ja elinpiiriään voimakkaasti. Tästä syystä kaukasialaista ei voi suositella kerrostalokoiraksi tai vilkkaaseen taajamaympäristöön. Se on kookas ja vahva rotu, jolla ei ole juurikaan miellyttämisen halua ihmistä kohtaan ja sen kanssa toimittaessa on muistettava säilyttää omistajan ja koiran välinen keskinäinen kunnioitus. Uros voi painaa jopa 90 kg, joten sen hallittavuus perustuu pitkälti tilanteiden ennakointiin, psykologisiin keinoihin ja onnistuneeseen motivointiin koulutuksessa. Kaukasiankoira on hyvin haastava rotu, mutta oikealla koulutuksella mitä uskollisin ja lempein kumppani. "Kaukkareita" rekisteröidään vuosittain 50-100 kappaletta.

Rodun arvellaan olevan yli 1000 vuotta vanha ja kehittyneen omaksi rodukseen joko tiibettiläisestä koiraryhmästä tai vanhasta molossirodusta. Alkuperäisalueen itsenäiset valtiot ovat nykyään Venäjän federaatio, Georgia, Armenia ja Azerbaizan. Koira teki työtä pääasiassa laumanvartijana, kylien ja omaisuuden vartijana sekä alueen sotaisan historian takia myös sotakoirana. Paimentavana koirana kaukasialaista ei käytetty, vaan koiran tehtävänä oli lauman turvaaminen.

Stalinin vallan aikana rotua alettiin käyttää myös neuvostoarmeijan palvelukseen sota- ja vartiokoirana. 1940-luvulta 1980-luvun loppupuolelle jalostus tapahtui valtionkenneleissä, joista tunnetuin oli Punaisen Tähden kennel. Jalostus pohjautui tuolloin käyttöominaisuuksiin. Tämän jälkeen sääntely jalostuksen osalta vapautui ja yksityiskenneleitten määrä lisääntyi räjähdysmäisesti. Suurelta osaltaan vanhat linjat hävitet­tiin ja jalostus pohjautui kaupallisiin intresseihin. Näinä aikoina lisääntyi myös näyttelyharrastus ja koirien ulkonäköön alettiin kiinnittää enemmän huomiota. FCI hyväksyi rodun vuonna 1984 ja vahvisti rotumääritelmän 23.8.1984. Rodun kotimaaksi katsotaan Venäjä.

 


Kaukasiankoira tänään

Tänä päivänä näyttelyharrastus ohjaa jalostusta voimakkaimmin. Vielä löytyy kuitenkin runsaasti koiria, jotka tekevät samaa työtä kun esi-isänsä vuosisatojen takaa. Suurin muutos alkuperäiseen kaukasialaiseen työkoiraan on koiran koon ja massan kasvu. Rodulle on myös pyritty aikaansaamaan massiivista päätä, ja myös alkuperäinen värien kirjo tuntuu kärsivän muoti-ilmiöistä.

Luonne ja käyttäytyminen

Kaukasiankoirat työskentelevät täysin itsenäisesti ja reagoivat uhkaavaan tilanteeseen oman harkintansa mukaisesti, eivät ihmisen käskystä. Ne eivät saa omalla alueellaan väistää mitään. Reagointikynnyksen kuuluu olla korkea. Pikkuasiat eivät saa olla uhkia (lapset, pikkukoirat, hampaita tarkastava näyttelytuomari), mutta on muistettava, että koira suojelee oman laumansa lapsia toisilta lapsilta esim. koiran mielestä rajuissa leikeissä. Koiraa ei pidä koskaan jättää yksin vieraiden tai lapsien seuraan.

Vartiointiviettiä ei missään tapauksessa ole syytä vahvistaa. Laumanvartijat pyrkivät ensisijaisesti karkottamaan tunkeilijan haukkumalla. Vartiointi- ja haukkumistaipuvaisuuden vuoksi koira ei sovellu ympäristöön, jossa se voi olla häiriöksi naapureille. Ympäristö, jossa on liikaa virikkeitä (vahdittavaa) saattaa myös aiheuttaa kovan stressin koiralle ja se voi esiintyä mm. aggressiivisuutena. Ollessaan oman reviirinsä ulkopuolella koiran kuuluu olla avoin tai välinpitämätön vieraita ihmisiä kohtaan.

On muistettava, etteivät kaikki yksilöt ole luonteeltaan tyypillisiä, itsevarmoja rotunsa edustajia. Arka tai epävarma koira kokee uhaksi vaarattomiakin asioita, kuten kyläilevät ihmiset. Tällainen yksilö saattaa pienen uhan edessä ylireagoida jopa puremalla, mutta todellisen uhan edessä väistää. Luonneominaisuudet ovat periytyviä ja pentu oppii käyttäytymismallejaan emältä jo kasvattajalla. Pennun valinnassa on hyvä muistaa kaikkiin rotuihin sopiva seikka: Jos et halua emän kaltaista koiraa itsellesi, on hyvä etsiä toinen rotu tai pentue.

Kaukasiankoiran omistajalta vaaditaan paljon asiantuntemusta, vastuuta sekä rauhallista asuinympäristöä. Lisäksi itsenäisiä päätöksiä tekevän kaukasiankoiran kanssa vaaditaan kykyä ennakoida tilanteita, joissa koiran puolustushalu herää. Rotua ei suositella ensimmäiseksi koiraksi. Laumanvartijarodulle tyypillisesti: Ilman asianmukaista sosiaalistamista ja kasvatusta kaukasialainen voi olla todella hankala asuinkumppani.

Parhaiten rotuun vartiointitaipumuksineen pääsee tutustumaan vierailemalla eri kasvattajilla ja kodeissa, joissa kaukasialainen on perheenjäsenenä. Laumanvartijakoirien erityispiirteisiin tutustuminen ennen pennun hankintaa on erityisen suositeltavaa.



 

Kaukasiankoiran koulutus ja sosiaalistaminen

Kaukasiankoirat ovat luontaisesti epäluuloisia kaikkea vierasta kohtaan. Sen vuoksi pentu on huolellisesti sosiaalistettava asioihin, jotka sen on tunnistettava tutuiksi ja ei-uhkaaviksi (auto, kodinkoneet, ihmiset). Pennun sosiaalistamisen pitäisi alkaa jo kasvattajan luona ja jatkua ainakin puolen vuoden ikään. Koiran tulisi pentuna tavata paljon vieraita ihmisiä ja käydä muutaman kerran viikossa reviirinsä ulkopuolella. Mikäli koiran halutaan tekevän alkuperäistä työtään ja vartioivan karjalaumaa, on se sosiaalistettava pentuna kyseiseen vieraaseen eläinlajiin. 

Koulutusta ajatellen kaukasiankoiralla ei ole miellyttämisenhalua, eikä luontaista taipumusta olla käskettävissä, vaan ne tekevät asioita vain jos katsovat itse hyötyvänsä (esim. makupalat). Ne ovat myös henkisesti pehmeitä koiria eli muistavat hyvät ja huonot kokemukset lopun ikäänsä. Sama pätee hyvien ja huonojen tapojen oppimiseen. Kaukasiankoiraa voi kouluttaa, mutta se vaatii kärsivällisyyttä ja ehdotonta johdonmukaisuutta. Pakotteilla ja aggressiolla koulutettu koira menettää helposti luottamuksensa isäntäänsä. Tällainen koulutus saattaa pilata isännän ja koiran välisen suhteen pysyvästi. Koira vaatii johdonmukaisen ja määrätietoisen koulutuksen, mutta rauhallisen otteen koulutuksessa. Koiran "tottelevaisuus" perustuu omistajan kunnioitukseen.


Terveys ja turkinhoito

Kuten useimmilla suurilla, nopeakasvuisilla koiraroduilla, esiintyy kaukasialaisillakin lonkkaniveldysplasiaa, mutta muuten ovat yleensä suhteellisen terveitä. Suuren kokonsa vuoksi niiden ruokinta kasvuiässä on erittäin tarkkaa ja liian nopeaa kasvua on rajoitettava oikealla ruokinnalla. Pennun on saatava myös riittävästi monipuolista liikuntaa, kuten metsälenkkejä. Säänkestävän turkkinsa vuoksi ne voivat olla ulkona ympäri vuoden, eivätkä välttämättä edes viihdy lämpimässä sisäilmassa. Turkinhoito on kohtalaisen yksinkertaista. Parhaimmillaan koiran turkki on niin jäykkää ja likaa hylkivää että sen viikoittainen läpiharjaus on nopea toimitus. Kaukasialaisen turkki suojaa niin pakkasilta kuin helteiltäkin ja koira viihtyy parhaiten ulkona läpi vuoden. Kesäisin on huolehdittava siitä, että koiralla on suojaa auringon paahteel­ta ja jatkuvasti raikasta vettä. Turkin pesua shampoolla on syytä välttää, sillä luontainen rasvakerros katoaa, eikä turkki ole enää likaahylkivä. Rotu on pitkäikäinen, mutta sen tilastollista keski-ikää alentavat erilaiset pitovaikeudet. Tyypillisiä ovat erilaiset johtajuusongelmat, koiran sopeutumisvaikeudet, useimmiten liian vilkkaaseen ympäristöön, sekä sosiaalistamisen laiminlyönnin seuraukset.